Olof Viktorin leipä

Tämä resepti herätti kiinnostukseni, HS 3.6.2010. Nyt mennään päivässä 4, tai mentiin, kunnes huomasin, ettei juurta ja esitaikinaa pitänytkään yhdistää; uusiksi meni. Huomiona kuitenkin, juuren haju oli aika voimakas ja jouduin käyttämään kuivahiivaa, eikä lasipurkki pysynyt kiinni koko aikaa.

4 kpl

Omenajuuri:

• 1 dl 35-asteista vettä
• 200 g vehnäjauhoja
• 100 g raastettua omenaa
• 200 g vehnäjauhoja
• 2 dl 35-asteista vettä

Esitaikina:

• 2 g hiivaa
• 1½ dl vettä
• 200 g vehnäjauhoja
• 2 g suolaa

Varsinainen taikina:

• 15 g hiivaa
• 5 dl vettä
• vajaa 1 kg vehnäjauhoja
• 350 g omenajuurta
• 10-20 g merisuolaa maun mukaan (alkuperäisen ohjeen suolamäärä on
• 20 g, mutta leipä on silloin tuntuvasti suolainen)

1.–3. päivään

- Aloita leivän leipominen omenajuuren teolla.

- Sekoita vesi, vehnäjauhot ja omenaraaste.

- Laita seos lasitölkkiin ja nosta tölkki sopivan lämpimään paikkaan kolmeksi päiväksi. Sekoita tölkin sisältöä päivittäin.

4. päivä

- Kaada seos neljäntenä päivänä isompaan astiaan.

- Lisää 200 g vehnäjauhoja ja 2 dl vettä. Sekoita, jätä samaan paikkaan vielä vuorokaudeksi

- Tee neljäntenä päivänä myös esitaikina. Liuota hiiva veteen, lisää kulhoon jauhot ja vesi niiden päälle.

- Vaivaa esitaikinaa koneella kymmenen minuuttia. Lisää suola ja jatka vaivaamista viisi minuuttia.

- Laita esitaikina kannelliseen astiaan jääkaappiin vuorokaudeksi.

5. päivä

- Viidentenä päivänä juuri on valmis. Ota siitä tarvitsemasi osa varsinaiseen leipätaikinaan ja nosta loput jääkaappiin. Omenajuurta tulee noin puoli kiloa. Käytä loput juuresta parin viikon kuluessa.

- Tee viidentenä päivänä varsinainen leipätaikina. Liuota hiiva huoneenlämpöiseen veteen, kaada se vehnäjauhojen, omenajuuren ja esitaikinan joukkoon. Älä laita liikaa jauhoja heti alussa, vaan tarkkaile taikinan koostumusta. Se ei saa olla liian kova, mutta sen pitäisi olla kiinteän kimmoisaa.

- Vaivaa koneella 13 minuuttia, lisää suola, nosta koneen nopeutta ja jatka vaivaamista seitsemän minuuttia.

- Laita taikina lepäämään 60-90 minuutiksi, kannellinen muovilaatikko on siihen sopiva.

- Jaa taikina neljään osaan ja muotoile niistä neljä leipää. Älä painele leipiä liikaa, jottei rakenne kärsi.

- Anna leipien kohota jääkaapissa yön yli ainakin 14–16 tuntia.

6. päivä

- Kuumenna kuudentena päivänä uuni 250 asteeseen, laita leivinpelti myös kuumenemaan, tai jos sinulla on paistokivi, käytä sitä.

- Tee leipiin viillot terävällä veitsellä ja laita ne uuniin leivinpaperin päälle paistumaan.

- Paista leivät kaksi kerrallaan. Suihkuta uuniin suihkepullolla vettä heti, kun olet laittanut leivät uuniin.

- Vähennä lämpö 200 asteeseen reilun 5 minuutin kuluttua. Avaa uuninluukku noin 15 minuutin jälkeen ja päästä kosteus pois.

- Toista tuuletus vielä pari kertaa paistamisen aikana. Leivät ovat valmiita 50 minuutin paiston jälkeen.

- Ota leivät uunista ja suihkuta niille hieman vettä, näin pinta halkeilee kauniisti.

(alkuperäinen teksti täältä: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Olof+Viktorin+leip%C3%A4/1135257294581)

Samuelin Kevyt Kenttälounas

Ja näin se syntyy:

(uusia) perunoita keitettynä
kurkkua
salaattia
tomaatteja
voissa paistettuja saaristolaisleipä palasia
keitettyjä munia
savustettua merilohi

Leivät paahdetaan paistinpannulla, salaatti pestään, perunat, munat, kurkut ja tomaatit paloitellaan. Annos kootaan lautaselle ja nautitaan.

Hyvää on, toivoo Samuel!

Meidän Perhe

Ensin oli minä. Sitten tulit sinä. Sitten oltiin sinä&minä. Pitkään. Nyt ollaan perhe, kaksi aikuista ja kaksi lasta. Mukava tasapaino.

Kun tulin äidiksi kohta kuusi vuotta sitten, olin pihalla. Kirjaimellisesti. Vieläkin muistan elävästi ensimmäisen saapumisen perheenä kotiin, kun kumpikaan meistä, neljä päivää vanhoista vanhemmista, ei tiennyt mitä tehdä tai sanoa tuolle pienelle avuttomalle ihmisen alulle, joka tapitti meitä suloisilla silmillään turvakaukalosta kapean eteisen lattialla. Soitin äidille. Ja niin me sitten esittelimme tulokkaalle kotimme. Keittiön, makuuhuoneen, olohuoneen - täällä asuu Meidän Perhe, me kolme. Ja sitten katsoimme netistä tarkennuksia vaipan asentamiseen oikeaan asentoon.

Sinä päivänä, kun esikoisemme syntyi, meistä tuli perhe. Vaikkei se siltä heti tuntunutkaan. On hassua ajatella, että kahdesta ihmisestä tulee yhtäkkiä, no tuskien jälkeen, kolme. Lähdetään kotoa kahtena ja palataan kolmena. Me kaksi ollaan yhtäkkiä vastuussa kolmannesta.

Alku oli haasteellisempi (kauniisti sanottuna), kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Jotenkin olin antanut itseni ymmärtää, että kaikki vauvat syö ja nukkuu, syö ja nukkuu ja taas syö ja taas nukkuu. Ja kun todellisuus oli päinvastoin, olin kauhuissani. En muista mistään lukeneeni, että vauva itkee eikä syö, itkee taas ja syö vähän ja taas itkee. Eikä nuku. Eikä varsinkaan nuku. Silmät sepposen selällään jatkuvasti. Oli hankittuna Emmaljungat, rintareput (!), jumppapallot etc ja tuloksena treenatut käsilihakset. Vauva viihtyi vain lähellä ja mielellään pystyasennossa. Vaunut olivat siis ehdoton nounou, samoin sänky. Joten vauva nukkui sylissä ja heräsi välittömästi laskettaessa sänkyyn. Luonnollisesti. Ehkä se oli koliikkia ehkä ei. Joka tapauksessa vyöhyketerapiasta löytyi apu, josta yhä tänä päivänä olen kiitollinen. Ja kun vielä tajuttiin antaa lapselle oma ihka uusi häntä varten valittu nimi, johan elämä kirkastui. Sen jälkeen kohta seitsemän vuotta täyttävä onkin ollut helppohoitoinen ja yhteistyökykyinen aarre!

Melkein kolme vuotta meni ennen kuin esikoinen sai seuraajan. Tämä kappale oli sitten meidän suureksi hämmästykseksi esimerkillinen vauva. Söi ja nukkui, söi ja nukkui, söi taas jaksaakseen taas nukkua ensimmäiset melkein kolme kuukautta. Jopa omat ristiäisensäkin. Helppo kuin mikä! Ja minä jatkuvasti aivan hämmästynyt. Tultiin kyllä hankkineeksi kaikki mahdollinen apuvälineistö ennakkoon mahdollista koliikki-oireita silmällä pitäen. Vyöhyketerapiaa ennakkoon ja vyöhyketerapiaa ihan varmuuden vuoksi jälkikäteenkin. Kantoliinaa ja babysitteriä ja tämä yksilö suorastaan nautti nukkumisesta vaunuissa. Niinpä vaunuissa ja jopa omassa sängyssä nukkuminen sai aivan uuden käsityksen meidän perheessä.

Kaksi aikuista ja kaksi lasta. Kaksi erilaista aikuista ja kaksi erilaista lasta. Luonteeltaan ja myös ulkonäöltään. Hassua löytää heistä omia piirteitään, omia maneereitaan ja omia sanojaan. Ja miehen. Vaikka välillä tuntuu, että jotenkin ne mitkä esiin nousee on aina ne huonot?! Olen fatalisti ja uskon siis kohtaloon ja että kaikella on tarkoituksensa. Niin on helpompi. Niinpä olen päätynyt siihen, että esikoisen mukaan tuomien haasteiden oli tarkoitus vain ja ainoastaan koulia meidät keltanokat kertaheitolla vanhemmuuteen. Opettaa elämän tarkoitus. Koska se on meille ihan oikein.

Pizza, per favore!

Kaikkien lasten ja ilman muuta myös (lastenmielisten) aikuisten lempiruoka, ainakin yksi niistä, on pizza. Alla muutama tomaattikastikevinkki netin ja ruokakirjojen salaisista arkistoista, vähän mukaillen oman maun mukaan:

Tomaattikastike nr 1:
1dl tomaattipyrettä
1dl aurinkokuivattuja tomaatteja
2dl tölkki tomaatteja
tilkka vettä
5-6 basilikan lehteä
suolaa
pippuria
sokeria

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja soseurta tasaiseksi kastikkeeksi. Kuumenna kiehumavaksi, sekoita ja tarkista maku. Riittää moneen pizzaan.

Tomaattikastike nr2:
oliiviöljyä
valkosipulin kynsiä
yrttejä
1 tölkki tölkki/paseerattua tomaattia
1 tölkki tomaattipyre
suolaa
mustapippuria

Kaadetaan kattilan pohjalle reilusti oliiviöljyä, kuumennetaan ja lisätään silputtuja valkosipulinkynsiä (joskus laitetaan myös salottisipulia) sekä yrttejä. Lisätään 1 tölkki paseerattua tomaattia (ei tomaattimurskaa) ja 1 iso tölkki tomaattipyreetä, suolaa, mustapippuria ja yrttejä, annetaan keittyä kasaan suunnilleen vartin verran. Ja yleensä ajan nämä kastikkeet bamixilla sopivan tasaisiksi.

Tomaattikastike nr 3:
oliiviöljyä
1 hienonnettu salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
400gr kokonaisia luumutomaatteja
tuoretta rosmariinin oksa
ripaus oregaanoa
ripaus sokeria
merisuolaa ja mustapippuria.

Kuumenna öljy pienessa kattilassa , lisää salotti- ja valkosipuli ja kypsennä 3-4 minuuttia, kunnes sipulisilppu on pehmennyt. Lisää joukkoon tomaatit ja riko ne kauhalla, mausta seos yrteillä, sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Anna kiehua hiljalleen , välillä sekottaen, 30-60min, kunnes kastike muuttuu tummanpunaiseksi ja pinnalle nousee öljypisaroita. Annoksesta tulee noin 4 annosta.

Nämä kaikki ovat hyviä vaihtoehtoja! Fiiliksen ja tilanteen mukaan vaihdellen.

Kesän 2010 Juoma - Mojito

Mojito

1/2 lime
2 tl tummaa ruokosokeria (tai maun mukaan)
kourallinen tuoreita mintunlehtiä
jäämurskaa
4 cl vaaleaa rommia
n. 6-8 cl soodavettä, vettä tai miedonmakuista kivennäisvettä

Leikkaa lime lohkoiksi. Mössää lime, ruokosokeri ja mintunlehdet mieluiten morttelissa tai lasin pohjalla jotain nuijantapaista käyttäen. Lisää reilusti jäitä ja rommi ja täytä lasi (sooda)vedellä. Varo lisäämästä liikaa vettä. Ja muutama vinkki:minttu-sokeri-limeosion isompaan astiaan valmiiksi ja antavat murskan muhia jonkin aikaa jääkaapissa. Lidl kivennäisvettä tai sodan sijaan ginger alella.

Ja meillä ehdoton kesäbiisi 2010 Finteligents Mikä Boogie!