Kasvatusta ja kasvamista, osa 2: Käytöstavat

Jokainen meistä osaa käyttäytyä hyvin, jos vain haluaa. Hyvän käyttäytymisen perustana on toisen ihmisen huomioon ottaminen, kohteliasuus ja huomaavaisuus. Kohteliaisuus ja hyvä käytös kantaa läpi elämän ja ne kannattaa opettaa ja opetella tai oikeammin edellyttää jo varhaisessa vaiheessa. Ei tule sitten yllätyksiä.. On tilanteita ja on tilanteita ja kaikista tilanteista selviää.

Ja mikä parasta, hyvin käyttäytyvä jää väistämättä ihmisten mieleen! Positiivisella tavalla. Kahden pienen pojan äitinä sitä joutuu törmäämään jatkuvasti ennakkoluuloihin. Ennakkoluuloihin siitä, että oletusarvoisesti poikien ei jostain syystä oleteta osaavan käyttäytyä ja hyvän käytöksen puute hoidetaan olan kohautuksilla tai pidetään jopa hyväksyttävänä. Eli pojilta ei tunnuta odotettavan samanlaista sievää käytöstä kuin tytöiltä, mikä on mielestäni epäreiluutta, mutta mikä kääntäen tarkoittaa sitä, että hyvin käyttäytyvä poika napsii irtopisteet helposti! Se nyt kuitenkin on ensimmäinen asia johon kiinnitetään huomiota, ensi tapaamisesta lähtien.

Kuten sanottu, pidän suuressa arvossa hyvää käytöstä aina ja jokapaikassa ja meillä käydään jatkuvaa dialogia (no okei, monologia) miten, missä, milloin. Peruasioita jatkuvasti jankaten, toivoen ohjeiden painautuvan mielen syövereihin ja purkautuvan ulos automaatioina ja itsestäänselvyyksinä. Nostan tähän nyt muutaman perusasian, joita meillä jatkuvasti harjoitellaan:

Tervehtiminen. Ystävällinen tervehtiminen osoitus siitä, että toiset otetaan huomioon. Hymyssä suin heitetty Moi! Hei! Huomenta! saa vastaanottajallekin hyvänolon tunteen. Ja jos siihen lisätään aiemmin mainittu "Miten menee?" tai "Mitä kuuluu?" on helpot irtopisteet ansaittu. Voidaan myös todeta, että saapujalla on "tervehtimisvelvollisuus" ja tervehtiminen on vain tehtävä vaikka olisi kuinka huono päivä. Huomioitavaa on etunimen käyttäminen tervehtimisen yhteydessä ("Huomenta Mamma!") saa jo hymyn huulille ja tekee tervehtimisestä juuri tälle henkilölle tarkoitetun.

• Tervehdittäessä katsotaan suoraan silmiin, hymyillään ystävällisesti ja sanotaan esim "Moi kulta!".
  
• Tervehdittäessä ei katsella muualle, pidetä käsiä taskussa tai jauheta purkkaa
  
• Tervehdi aina isäntäväkeä, kun saavut kyläilemään
• Työpaikalle ja kouluun tultaessa tervehditään muita
• Tervehdi mieluimmin liian usein kuin liian harvoin.
  

Kättely. Se miten kättelet vaikuttaa suoraan Sinusta syntyvään mielikuvaan ja ensivaikutelmaan, kuten tervehtimininenkin. Kättelyyn kiinnitän itse aina erityistä huomiota; "kylmän löysän kalan" ojentaminen antaa välittömästi ihmisestä velton ja saamattoman kuvan, kun taas reilu puristus jämäkän ja aikaansaavan kuvan. Kättely on ensimmäinen käyntikortti ja siihen on syytä kiinnittää huomioita. Napakkaa käyttelyä siivittää silmiin katsominen, ystävällinen hymy sekä selkeästi oman nimen sanominen, kun tilanne sitä vaatii. Jotenkin tuntuu, että meillä kotiSuomessa kätellään liian vähän, ehkä peläten lähikontaktia tai toisen reviirille astumista. Huomioitavaa kuitenkin on, että koko Keski-Eurooppa kättelee jatkuvasti, aina tavatesssa ja lähdettäessä, tutut ja tuntemattomat ja aina silloin, kun eivät anna poskisuudelmia.

• Kättely kuuluu tilanteeseen, jossa tervehdit, esittäydyt, hyvästelet tai sovit asiasta.
• Kättely tapahtuu aina seisaaltaan. Kuitenkin fyysiset esteet tai korkea ikä oikeuttavat istumisen.
• Kätensä ojentaa ensiksi vanhempi henkilö, nainen tai korkeammassa asemassa oleva. Isäntäväki kätellään aina.
• Pienessä tilaisuudessa kätellään kaikki läsnäolijat.
• Kättä ei vatkata edestakaisin, reilu kädenpuristus riittää.

Tervehtiminen on helppoa kaikenikäisille. Kättely pelaa isompaa roolia sitten myöhemmin, mutta, sen minkä pienenä oppii sen vanhempana taitaa. Ja erityisesti vanhempia kansalaisia tervehdittäessä se tulee ottaa suurennuslasin alle.

Hyvää päivänjatkoa,

pus!

Kasvatusta ja kasvamista, osa 1: Kohteliaisuus

Pikku hiljaa pitänee kirjoittaa ylös ne asiat, joita haluan pojille opettaa. Asioita, joita haluan, että myös he pitävät tärkeinä, arvostavat ja toteuttavat. Asioita, jotka tulevat olemaan heille itsestäänselvyyksiä. Asioita, pääoma, joita he kantavat mukanaan jokapäivä. Asioita, jotka helpottavat ja yksinkeritaistavat hankaliakin tilanteita. Yksinkertaisesti kysehän on arvoista, arvoista, joita me vanhempana pidämme tärkeinä.

Osa 1: Kohteliaisuus

Yksinkertaisia pieniä aisoita, joita vaan tulee noudattaa. Hyvä käytös, kohteliaisuus, toisten huomioinen ovat ensi kosketus Sinuun ja huonosta ensivaikutelmasta eroon pääseminen on äärimmäisen vaikeaa. Parempi antaa itsestään hillitty ensivaikutelma ja ajan kanssa olla oma itsensä, kuin ensiksi arvostella, haukkua, kaivaa nenää ja sen jälkeen yrittää paikata ja olla hillitty. Kasvamista ja oppia ikä kaikki!

Pienet huomaavaisuudet. On tärkeää pyrkiä suhtautumaan kaikkiin ihmisiin tasavertaisesti. Tasavetaisuus on oikeastaan hyvän, kauniin ja luontevan käytöksen edellytys. Kohteliaisuuksia ("onpas sulla hyvän värinen paita tänään, sopii sulle tosi hyvin") voi sanoa niin kotona, koulussa, töissä, vapaa-aikana, harrastuksissa kuin juhlissa ja vierailullakin. Pienet kohteliaisuudet lämmittävät vastaanottajan mieltä ja keventävät helposti ilmapiiriä. Kohteliaisuuden vastaanottamistakin on syytä harjoitella, kiittää ja arvostaa itsekin ("kiitos, pidän siitä myös itse"), vähättelyn sijaan ("no, tää nyt on tämmönen vanha..").

Sitten on syytä kiinnittää huomio ikään; niin rasittavaa kuin se onkin.. On kohteliasta, että nuorempi ihminen teitittelee itseään huomattavasti vanhempaa ihmistä. Linjan voi vetää esimerkiksi omien isovanhempien ikään, en siis tarkoita, että kaikkia aikuisia on välttämöntä teititellä. Nuoremman henkilön on myös syytä avata ovi vanhemmalle ja miehen naiselle tai henkilölle, jolla on kädet täynnä kantamuksia tai muuten vaikeuksia avata ovea itse. Itseeni teki lähtemättömän vaikutuksen taannoin tavatessani nykyisen mieheni, kun tämä 18-vuotiaana herramiesmäisen ystävällisesti avasi minulle oven hyvin luontevasti. Ja tekee sitä luonnollisesti edelleen.

Kuuluu myös asiaan, että istumapaikka annetaan vanhemmalle, sairaalle tai raskaana olevalle. Sitä näkee harmittavan harvoin. Tosin myös tässä pitää olla pelle pelisilmää, sillä myös turhan usein istumapaikan vastaanottaja päästää suustaan jotain epäkohteliasta kuten "en minä nyt niin vanha ole, etten seistä jaksaisi, älä luulekaan". Ja kohteliaaksi tarkoitettu ele kääntyy harmillisesti itseään vastaan.

Kiitos! Miten voi olla vaikeaa kiittää, kiittää aidosti?? Ja kuitenkin kiitos lämmittää aina: kiitos avusta, kiitos kutsusta, kiitos viimekertaisesta, kiitos palautteesta, kiitos hyvin tehdystä työstä, kiitos että olet olemassa. Yrittäkääpä.

Anteeksi! Tai suomeksi oho. Kiittämistä huomattavasti vaikeampi. Olen pitänyt alusta asti tärkeänä, että anteeksi pyydetään jos toista on satutettu, ärsytetty, kiusattu. Olemme yhdessä menneet pyytämään anteeksi naapurinpojalta, mutta menty heti tapahtuman jälkeen ja hoidettu homma loppuun heti tapahtuman jälkeen - eikä seuraavan viikon keskiviikkona, kuten toisilla on tapana. Jokaisen pitää oppia pyytämään anteeksi! Se on pieni ele esimerkiksi, kun myöhästyy tapaamisesta, töistä tai oppitunnilta, tönäisee vahingossa toista ihmistä tai keskeyttää jonkun puheen.

Mitä kuuluu? Miten menee? Yksinkertainen, helppo ja luonteva keskustelun avaus, jossa toinen osapuoli tuntee itsensä tärkeäksi. Vastaanjan päätettäväksi jää, miten kysymykseen reagoi, mutta ainakin oma peliavaus on suoritettu kunnialla. Sitä paitsi, tällä kysymyksellä on helppo kalastaa irtopisteen, vaikkei olisi lainkaan kiinnostunut asiasta..

Ruokapöydässä maiskuttelu ja röyhtäilyt ovat tapoja, jotka eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Myös sekä haarukalla että veitsellä syöminen kuuluu tämän perheen arvoihin, samoin kangasservietin käyttö. Ja kun ateria on lopuillaan, aseet laitetaan kello neljän kohdalle. Eikä ruokapöydästä poistuta ennen kuin muut ovat lopettaneet. Niin ruokapöydässä kuin ihan yleisestikin, kaikki itsensä kaivaminen tai puhdistaminen julkisella paikalla on enemmänkin epäasiallista kuin mitään muuta. Hampaiden puhdistus, kynsien pureskelu, nenän tai korvien kaivelu ja sylkeminen tai itsensä rapsuttelu antaa kyseenalaisen kuvan itsestään ja ne tehdään omassa rauhassa.

Siinä sitä olikin, seuraavaksi on syytä paneuta käytöstapoihin, jotka liittyvät hyvinkin läheisesti kohteliaisuuteen ja joita tässäkin jo sivuttiin.

To be continued.